Nonni. Olen sekavin ihminen, ketä tunnen. Mutta sehän tietty johtuu vain siitä, että kenetpä muun tuntisin yhtä hyvin kuin itseni???

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Päivän ajatuksia:

Blogiin haluan liittää linkit lukemiini kirjoituksiin. Mutta pohdiskelen sitä, miten hyvin pitäisi tutustua linkattavaan kohteeseen ensin? Siis pitääkö lukea ja tutkia täydellisesti, entä, jos jonkun sivulta löytyykin jokin törkeä juttu, mitä en voi mitenkään allekirjoittaa? Siis eri mieltähän saa ja pitää olla, mutta tarkoitan nyt jotain tasolla kiihotus kansanryhmää kohtaan tms. juttua. No paskat väliä, disclaimariksi vaan että en ota vastuuta! Linkkaan mitä linkkaan ja muut linkuttaa jos ei kelpaa.

 

Toinen ajatus: Kriisi kirjoittaa pakottavasta tarpeesta kirjoittaa. Koen samaa. Mutta olen niin samperin suomettunut, että kritisoin omat juttuni jo ennen, kuin pääsen edes kahden metrin päähän näppiksestä. Lähestymiskieltoa... Mutta minun ajatukseni eivät ole kuolleita, ne ovat vain erittäin tiukassa talutushihnassa - tai sitten niin vihanneksia, ettei niistä ota maagikkokaan selvää.

 

Kolmas, edelliset yhdistävä ajatus: Nyt olen viimein vakuuttunut siitä, että olen liian kiltti. En ole aiemmin täysin tajunnut sitä, mutta oikeastaan haluan antaa itsestäni vain ja ainoastaan ”oikean” kuvan. Vrt. edelliset kohdat. I rest my case. Toisaalta en ole sikäli kovin kiltti, että haistatan kyllä helpolla pitkät minua väärin kohdelleille - siis jos eivät ole läheisiä ihmisiä. En ole sikälikään kiltti, että kaipaisin muutamia tuhmia juttuja makuuhuone-elämään. (Toisaalta taitavat olla hyvinkin laimeita, mutta vastaavaa kumppania ei ole vielä löytynyt.) Lista liian kiltteyden ja tuhmuuden ilmentymistä voisi jatkua, ja varmaan jatkuukin kait joskus.

 

Neljäs, yhteenvetoajatus ja super disclaimeri: Nytte alan kirjoittaa entistä painokkaammin vaan just sitä mitä mieleen tulee. Suomettumiset vttuun ja niin edespäin. Ohjelmanjulistus tämäkin. Jatkoa seuraa, nyt tars lähtee.